Viisi myyttiä yrityksen siirtymisestä täysin verkkopohjaiseksi

Mitkä säännöt pitävät edelleen ja mitkä voi hylätä?

Verkkopalvelun pystyttäminen on helppoa ja ilmaista.

Verkkopalvelun pystyttäminen ja ylläpitäminen eivät ole ilmaisia, mutta kustannukset esimerkiksi verkkolehdessä syntyvät eri lähteistä kuin painetussa lehdessä. Suuria alkuinvestointeja ei yksinkertaiseen verkkopalveluun tarvita: sivuston suunnittelu, www-hotellin valinta, domain-nimen hankinta ja työvälineet sisällöntuotantoon. Toimintakulut syntyvät kuukausittaisesta hotellivuokrasta, vuosittaisista domain-maksuista ja sisällöntuotantoon liittyvistä työkuluista. Suurimmat kustannukset ovat suunnittelu-  ja sisällöntuotantokulut – laadukasta, erottuvaa ja mielenkiintoista sisältöä ei saa ilmaiseksi.

Kaikki verkossa on vapaasti saatavilla ja ilmaista.

Jokaisen liikeyrityksen on katettava kulunsa ja pitkällä tähtäimellä tuotettava myös voittoa. Kaikki kustannukset on kuitenkin katettava, ja silloin on mietittävä, mikä todella on se tuote, josta asiakkaat maksavat. Mitä sivutuotteita palvelussa tarjotaan ja mitä lisäarvoa ne tuovat varsinaiselle tuotteelle? Mikä esimerkiksi on vapaasti luettavissa olevan verkkolehden tuote – itse jutut, artikkelit, kolumnit ja muu sisältö vai myytävät mainokset? Ja onko asiakas mainostaja vai lukija? Mainokset verkkosivuilla ovat monesti häiriötekijä, joista halutaan eroon. Google-haku ”mainokset pois sivuilta” tuotti 11 300 tulosta neuvoja ja työkaluja mainosten poistamiseen. Toisaalta nimenomaan lukijakunnalle kohdennetut mainokset voivat tuoda lisäarvoa sekä lukijalle että mainostajalle. Yritys, joka voi auttaa asiakkaitaan palvelemaan paremmin heidän asiakkaitaan, menestyy.

Kaikki verkossa oleva tieto on totta.

Uskottavan verkkopalvelun kaikkien osien, ulkoasun, värimaailman, sivuston asettelun, saavutettavuuden, navigoinnin ja sisällön, on tuettava palvelun tavoitteita. Jokaisen elementin miettiminen palvelun suunnitteluvaiheessa on hidasta, mutta näin vältytään epäjohdonmukaisuuksilta ja helpotetaan toimintaa jatkossa, kun ei enää tarvitse miettiä, miksi jokin elementti on ensimmäisenä pääsivulla isolla fontilla tai jokin toinen sivupalkissa alimmaisena pienellä fontilla. Tiedon sisällöstä vastaa sisällön tuottaja samoilla perusteilla kuin perinteisissäkin medioissa. Verkko ei ole tekosyy levittää virheellistä, arveluttavaa tai moraalitonta tietoa edes totuuden jälkeisenä aikana.

Kaikki tieto on julkista heti, kun nappia on painettu.

Julkisuuden mukana on yrityksen hallittava uutta tietoa. Verkkopalvelu on olemassa siitä hetkestä lähtien, kun sille on varattu domain-nimi. Nimivarauksien seuraaminen on ammattimaista liiketoimintaa. Uusia yrityksiä seurataan mahdollisina asiakkaina ja kilpailijoina, mutta myös potentiaalisina hyödynnettävinä aukkoina laittomassa toiminnassa. Perinteisessä kivijalkakaupassa kauppa on auki vain aukioloaikoina. Verkkopalvelu on auki siitä hetkestä lähtien, kun sivustolla on osoite. Oli sisältönä www-hotellin mainos, tekstit ”tähän tulee pääsivu” tai ”under construction”, se on koko maailman nähtävissä ja liitetään yrityksestä saatavaan mielikuvaan.  Tätä vaihetta voi hyödyntää markkinoinnissa esimerkiksi pyytämällä palautetta sivun ehdotetusta designista tai lisäämällä laskuri varsinaiseen julkistushetkeen.  Jos julkaisuhetki kuitenkin venyy, alkumielenkiintoa voi olla vaikea säilyttää. Vaikka tieto on julkista, ilmaista ja vapaasti saatavissa, se ei takaa sivuston menestystä. Hakukoneoptimoinnilla voi saada uusia osumia sivuille, mutta viime kädessä tiedon ja palvelun sisältö ratkaisee, jääkö lukija sivulla ja tuleeko hän sivustolle toisenkin kerran.

Tietosuoja-asetus (GDPR) koskettaa vain isoja yrityksiä.

Tietosuoja-asetus koskettaa kaikkia yrityksiä, jotka keräävät ja käyttävät henkilötietoja. Mainosrahoitteisen verkkopalvelun on osoitettava mainostajille hyödyllisyytensä.  Mainostaja haluaa tietää palvelun käyttäjien ikä- ja sukupuolijakauman, ammatin, asuinpaikan, perhesuhteet ja kiinnostuksen kohteet. Rekisteröityneiltä käyttäjiltä tietojen kerääminen on heidän suostumuksellaan mahdollista. Silloinkin on osoitettava kerättävien tietojen käyttötarkoitussidonnaisuus, rajattava kerättävät tiedot minimiin ja varmistettava niiden oletusarvoinen tietosuoja. Muilla tavoilla tietoja voidaan kerätä esimerkiksi tilastoimalla käyttäjämäärät, käyttäjien laitetyypit ja maantieteellinen alue, suosituimmat kellonajat ja kohteet sivulla. Tilastoista päättelemällä löytää sivujen käyttäjistä kohdennettuun markkinointiin esimerkiksi ryhmiä, jotka katsoivat juttua nopeista kotiruokaresepteistä arki-iltapäivällä kännykällä tai perjantai-iltana tietokoneella perhokalastuksen saloja valottavia artikkeleita. Tietoja voi myös kerätä erilaisilla kilpailuilla ja testeillä: testaa, millainen isä olet tai mitä suosikkijäätelösi kertoo luonteestasi. Verkossa toimivan yrityksenkin on noudatettava lakia ja tietosuojaperiaatteita.

Toimintaympäristöstä riippumatta kannattavan yrityksen liikeidean oltava kestävä ja yrityksen on noudatettava lakia ja hyviä tapoja. Verkossa voi saada nopeasti yhteyden uusiin asiakkaisiin suhteellisen pienillä kustannuksilla, mutta viime kädessä tuotteen sisältö ja laatu ratkaisevat, pystyykö yritys pitämään asiakkaansa.

Teksti: Tiina Ferm, Turun ammattikorkeakoulu